Kolleega yliopistolta on jo pitkään ollut huolestunut Suomen tieteen ja yliopisto-opetuksen tilasta. Toimisto- ja tekninen henkilöstö on eläköitymisen seurauksena kadonnut suurimmasta osasta yliopistoja ja nykyään professorit ja lehtorit seisovat kopiokoneen ääressä monistaen kurssimateriaalia. Ja jos materiaali on netissä, näpyttelevät opettajat sen sinne itse, perstuntumalta ja ilman atk-tukea. (Ja pahimmassa tapauksessa toimien *itse* atk-tukena.) Tutkijat etsivät (ja maksavat) itse lennot kokouspaikalle, luottaen siihen että jossain joku ulkoistettu taho hyväksyy matkalaskun ilman päivärahoja (joita työnantajalla ei ole enää varaa maksaa).
Dosenttitason tutkijoiden työnkuvaan liitetään myös toimistosihteerin ja kirjastoapulaisen tehtäviä. Kärsijöinä ovat tietysti opiskelijat, joiden opettajat ja ohjaajat viettävät yhä suuremman ajan suorittaen tehtäviä, jotka eivät mitenkään liity opetukseen tai tutkimukseen.
Monissa yrityksissä on samansuuntaisia ongelmia: kun palkkaa on mahdollisuus maksaa vain yhdelle työntekijälle, joutuu työntekijä venymään jos jonkinlaisiin tehtäviin.
Kuitenkin jos nämä 'muut' kuin oman osaamisen alueet vievät suurimman osan työajasta, niin ollaan ongelmissa. Suomessa työ on kallista, mutta erikoisosaajan työajan hukkaaminen töihin, joita muut voisivat tehdä ammattitaitoisesti ja nopeammin, on silkkaa hulluutta. Ja usein palkoissa saavutetut säästöt hukkuvat pienempiin tuloksiin ja yleiseen työmotivaation romahtamiseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti