keskiviikko 7. elokuuta 2013

Arvonlisäverorajan nostosta

Viime päivinä on julkisuudessa ehdotettu arvonlisäverovelvollisuuden alarajan nostamista, eli kuinka paljon kauppias saa myydä ilman että hinnassa on mukana arvonlisäveroa (nykyisin yleinen alv on 24% eli se on lähes neljäsosa tuotteen ulosmyyntihinnasta). Nykyinen vuosiraja on 8500 euroa eli käytännössä raja ylittyy jos myyjä myy tuotteita yli 709 euron hinnalla per kuukausi.

Rajan alle myyjät ovat käytännössä harrastelijoita, jotka myyvät omia tuotteita tai pienimuotoisesti välittävät muiden tuotteita oman pienyrityksen kautta. Käytännössä alle 8500 euron myynnillä ei kukaan voi ansaita täyttä elantoa. Ehdotus on ollut nostaa alv-velvollisuuden raja 50000 euroon, joka jo mahdollistaisi elannon hankkimisen pienyrittämisellä. Tällä tavalla Suomeen syntyisi uusia, omillaan pärjääviä pienyrittäjiä jotka eivät kävisi valtion kassan päälle. Alvit tietysti jäisivät valtiolta saamatta, mutta samalla vapautuisi resursseja kuten työpaikkoja ja sosiaalietuuksia (joita yrittäjillä ei ole...).

Vertailun vuoksi esimerkiksi Britanniassa alv-velvollisuuden alaraja on noin 82000 euroa/vuosi ja maassa on lukuisia kotirouvia, osa-aikatyöläisiä ja freelancereitä, jotka elättävät itsensä pienyrittämisellä. Alvittomuus kun tarkoittaa myös vapautumista kuukausittaisista kirjanpitoilmoituksista, ja se säästää roiman summan kirjanpidossa kun alveja ei tarvitse eritellä ja laskea, saati sitten tilittää verottajalle joka kuukausi.

Kritiikkiä tuli iltauutisissa siitä, että uusi alaraja ei kannustaisi pienyrityksiä, joissa on palkollisia työntekijöitä (joiden yritysten liikevaihto varmasti ylittää tuon 50000 rajan). Mutta, jos alarajan nostolla esim. 100 000 palkollista päättäisi ryhtyä yrittäjiksi, niin se säästäisi valtiolta roiman summan rahaa. Kysymys lienee siitä, syntyisivätkö nämä yritykset kilpailemaan alv-velvollisten yritysten kanssa vai toimisiko ne aivan muilla aloilla? Kansantalouden ja valtion maksukriisin kannalta olisi oleellista tietää, mikä systeemi tuo valtion kassaan enemmän rahaa (koska veronmaksajan kukkarollahan tässä koko ajan ollaan).

Otetaan vielä käytännön esimerkki:
Yrityksen myynti vuodessa on 37 200 euroa, josta alvin osuus suoraan verottajalle on 7200 euroa. Tavaroiden sisäänostohinnat ovat puolet liikevaihdosta eli 15 000 euroa ja kirjanpidon kulut 2000 euroa vuodessa. Kauppiaan verotettavaksi vuosituloksi jää siis 13 000 euroa. Mikäli alvia ei olisi, kauppiaan vuositulo olisi 13 000 + 7200 + helpottunut kirjanpito 1000 = 21 200, jolla jo voisi kuvitella elävänsä. Alvia pyöritellen kauppias jää varmaan palkkatyöhön ja sivutoimiseksi yrittäjäksi, alvittomana hän saattaisi ottaa askeleen ja heittäytyä kokopäivätoimiseksi yrittäjäksi. Kumpi kannattaisi valtiolle?