Kun postimerkki ei olekaan postimerkki

Postimyyntiä harjoittavan kauppiaan lähin ystävä/vihollinen lienee postilaitos... Liimasin tässä viikolla todella kauniit postimerkit postin ikimerkkivihosta lähetykseen, ja mies lupasi heittää sen työmatkan varrella postiin. Posti sattuikin olemaan asiamiesposti paikallisessa kaupassa ja tiskin takana oli tytsy, joka nähtävästi oli pikakoulutettu postin käsittelyyn. Hän nimittäin kivenkovaan väitti että kuoreen liimatut merkit eivät ole postimerkkejä vaan niiden rinnalle täytyy ostaa uudet oikeat merkit! Mies tietysti häkeltyi ja kiireessä suostui maksamaan uudet. Kotona vielä tarkistin että kyllä niistä merkeistä löytyi Suomi Finland 1 LK teksti. (Muutenhan ne voisi olla painovirheen vuoksi keräilykappaleita!)

Itella ilmoittikin vastikään supistavansa konttoriverkkoaan ja irtisanovansa tarpeetonta henkilökuntaa. Tilalle tulee asiamiesposteja kioskeihin ja kauppoihin eli toiminta ulkoistetaan liikkeiden myyjille. Plussana on tietysti laajemmat aukioloajat, mutta ongelmana on osa-aikainen, vaihtuva ja huonosti tehtävään koulutettu henkilökunta.

Eräänkin kerran ajoin varta vasten asiamiespostiin hakemaan pakettia, josta oli jo tullut saapumisilmoitus kotiin. Kioskilla myyjä totesi että häntä ei ole koulutettu tähän hommaan ja ketään muutakaan ei ole töissä, joten hän ei voi nyt luovuttaa pakettia minulle vaan toivotti tervetulleeksi sitten kun joku vakihenkilö on paikalla. Seuraavana päivänä ajoin sitten saman 20 kilometrin lenkin pakettia hakemaan.

Kaiholla muistelen Ranskaa, jossa posti kannettiin kotiovelle kuutena päivänä viikossa. Ja kateellisena vastaanotan postia ulkomailta tietäen että saman tavaran postittaminen Suomessa maksaa kaksin-kolminkertaisen summan.