sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Postitäti ja se kriittinen milli

Suomen postilaitoksella on käytössä mitta, jolla erotellaan kirjeet ja sitä suuremmat lähetykset. Mitan ylittäneiden lähetysten hinta nousee moninkertaiseksi (3 - 10 kertaa kirjeen hinta). Tämä kriittinen raja on hinnaston mukaan 30 milliä (3 senttimetriä), ja tämän paksuuden ylittävät lähetykset siirtyvät joko maksikirjeiksi tai paketeiksi.

Yrityksemme osti ison erän lähetyskoteloita, joiden paksuus virallisesti on 27 milliä. Kun taittelemme kotelon ja laitamme siihen myyntitavaran, olemme mitalla mitanneet että kotelon paksuus on 28-29 milliä. Kuitenkin postissa postitäti lähes pääsääntöisesti ottaa esille keltaisen muovilätkän, jonka reiästä lähetystämme yritetään sulloa läpi. Ja lähes aina täti sanoo että 'ei tämä mahdu, nyt täytyy lähettää pakettina tai maksikirjeenä'. Maksikirjettä tosin ei voi kirjata, se sujautetaan postilaatikkoon ihan samalla tavalla kuin kirjekin (postiljooni paljasti että 30 mm leveitä postiaukkoja ei käytännössä ole paljon missään, joten 'maksikirje' on käytännössä vain rahastusta), ja pieni 100 gramman kotelomme musertuu lähetyskärryissä 20 kilon isojen pakettien alle. Mutta kun ei mene lätkästä läpi niin vaihtoehtoja ei ole....

Postin hinnastossa tosin mainitaan se 30 millin raja ja olenkin alkanut pitää mukana mittanauhaa aina postiin mennessä. Ehkä kannattaisi ottaa mukaan myös vasara, jolla paukuttaa kotelo matalammaksi? Ja viimeinen vitsi: kun miespuolinen yhtiökumppani postittaa samat kotelot niin häneltä ei koskaan vaadita lätkän läpi testausta....